Vuosi 2020

On sunnuntai ja istun aamupalapöydässä. Eilen illalla tuli sellainen olo että haluan pitkästä aikaa kirjoittaa blogiin. On tapahtunut niin valtavasti ja tapahtuu koko ajan, että on itsellekin kiva jäsentää kaikkea välillä paperille.
Lapset on kasvaneet ja kehittyneet sen verran että pystyn melkein keskittymään viikonloppuaamuna tällaiseen omaan tekemiseen. Melkein tarkoittaa, että vähän väliä joku lapsista pyytää antamaan jonkun tavaran, vaihtamaan ohjelman tai tv-kanavaa tai etsimään paidan tai housut tai sukat tai jotain muuta. Mutta tämä on jo aika paljon edistystä perheessä, jossa on kolme kahden vuoden välein syntynyttä lasta ja pienin on vasta 2-vuotias, että pystyn kirjoittamaan tässä kaiken keskellä.

Vuosi on vaihtunut reilu kaksi viikkoa sitten ja viime viikolla saatiin viimein talvi tänne Varsinais-Suomeen, yhden vuorokauden aikana. Lunta on ehkä noin 50 cm ja pakkasta on viime päivinä ollut jotain -10 ja -26 asteen välillä. Tänään kuitenkin pitäisi alkaa lauhtua. Vaikka olenkin vilukissa, niin ollaan nautittu lasten kanssa luistelusta ulkojäällä ja eilen lapset pääsi kokeilemaan suksiakin. Ja tämä valoisuus, jonka lumi tuo mukanaan on ihmeellistä ja ihanaa. Rakastan myös lumen tuomaa äänimaailmaa. Meidän pihakin muuttuu kuin yhdeksi huoneeksi kun lumi ympärillä akustoi ääntä.

Mennyt vuosi on ollut hurja: hyvin raskas ja pelottava lapsen vakavan sairauden vuoksi. Työssäni viime vuosi oli aiemmista vuosista todella paljon poikkeava, huolestuttava, mutta innostava ja ihmeellinen. Kuten olen monta kertaa todennut, niin en vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan, että saan työssäni tehdä tällaisia asioita, joita tällä hetkellä saan tehdä. Työni on niin kauan ollut pesulatyötä tai pesulan johtamista ja vaikka on ollut ajatus että voisin jotain muutakin tehdä, niin en oikein ole tiennyt, että mitä se jotain olisi. Se piste mihin nyt olen työssäni päässyt on monen asian summa. Mutta luulen, että suurin syy on kuitenkin toipumiseni, kuntoutumiseni tai tervehtymiseni tai miksi sitä nyt kutsuukin. Edellisessä blogi-kirjoituksessani kerroin tarkemmin sairastumisestani.

Olen myös puhunut siitä, että sain idean Alisan ihmemaasta vuoden 2020 tammi-helmikuussa yhtenä pimeänä iltana kun ajelin pesulasta kotiin. Oikeastaan idea alkoi kehittyä varmaan jo 2018 vuoden lopussa, kun Raisiosta loppui yllättäen Lasten Dino -niminen lasten kirpputori. Se oli raikas, moderni ja siisti kirpputori, jossa oli kiva käydä. Silloin harmitti että se loppui ja muistan ajatelleeni, että olisin toisenlaisessa elämäntilanteessa voinut koittaa jatkaa sen toimintaa. Silloin olin kuitenkin hyvin kuormittunut ja kuopuksemme oli vasta puolivuotias, joten en voinut harkitakaan asiaa tosissani. Vuosi sitten, kun aloin toipua omasta sairastumisestani yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön, alkoi jatkuva ahdistus ja huolestuneisuus väistyä ja esille tuli pitkästä aikaa oma huolettomampi ja rohkeampi minä. Olen luonteeltani impulsiivinen ja nopea liikkeinen, haluan muuttaa asioita, jotka eivät toimi tai aiheuttavat enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Tämä puoli minusta oli kuitenkin pitkään ollut piilossa ja olin nähnyt enemmän ongelmia mahdollisuuksien sijaan. Kun sitten covid-19 rantautui Suomeen, näinkin tilanteessa onnekseni enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia. Onneni todella oli, että olin alkanut toipua, sillä sairaana en olisi pystynyt käsittelemään koronan tuomaa murhetta, en henkilökohtaisessa elämässä enkä varsinkaan työelämässä. Ahdistuneisuuteeni oli hyvin vahvasti liittynyt muun muassa bakteerikammo, joka olisi varmaan lähtenyt ihan käsistä koronan myötä.

Nyt kuitenkin tilanne oli se, että nopeasti tein päätöksen ja lopetin Turun pesulan toiminnan, sillä ymmärsin heti että sitä minulla ei ole varaa pitää ja se tulisi kaatamaan koko pesulatoiminnan jollen tee nopeaa päätöstä sen suhteen. Tämä on jälkeenpäinkin ajateltuna (ja laskettuna) ollut ainut järkevä ratkaisu Turun pesulan suhteen. Vaikka se vieläkin välillä harmittaa.
Kun olin jo keväällä 2020 alkanut suunnittelemaan tai ennemminkin haaveilemaan Alisan ihmemaan myymälästä, niin olin jo kysellyt vuokranantajaltamme mahdollisuutta luoda myymälä pesulan naapuritilaan. Se kuitenkin vaikutti hyvin kalliilta projektilta. Yhtenä päivänä kun soitin taas tuttua lvi-alan firmaa pesulaan korjaamaan vuotavaa vesihanaa, tuli firman yrittäjä puhelimeen ja totesi rakentavansa meille hallin. Hän kysyi, että kuinka paljon tilaa tarvitsen. Naurahdin ja kerroin että pesulalle olisi varmaan 300 m2 hyvä ja on minulla uusi liikeideakin jolle voisi 400 m2 riittää. Pian oltiin jo menossa tulevan liiketilan tontille katsomaan ja minulla oli mukana pohjapiirrosluonnoksia Alisan ihmemaasta. Tämä lvi-alan firma on paikallinen Talotekniikka Forsblom ja heiltä oltiin myös kiinnostuneita kehittämään pesulan energiatehokkuutta, josta olin taloudellisesta näkökulmasta pystynyt vain haaveilemaan.

Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Korona toi mukanaan mahdollisuuden hakea Business Finlandin korona-ajan kehittämistukea. Minä hain tukea kaiken tämän uuden kehittämiseen: kokonaan uuden liiketoiminnan luomiseen ja pesulan hukkaenergian hyödyntämisvaihtoehtojen selvittämiseen ja uusien energiaratkaisujen suunnitteluun. Onnekseni myös sain yritykselleni tukea. Tuen käyttämiseen on tiukat säännöt ja sitä saa käyttää vain suunnitteluun ja kehittämiseen. Suunnitelmien toteuttamiseen pitää hankkia muualta rahoitus. Tuki on mahdollistanut aidon suunnitteluprosessin. Tavallisesti pienenä yrittäjänä suunnitelmat luodaan työajan ulkopuolella öisin ja iltaisin jos jaksetaan. Ammattilaisten käyttämisestä suunnittelussa voi pienyrittäjä usein vain haaveilla. Business Finlandin tuki on mahdollistanut ammattilaisten käytön suunnittelussa ja olen voinut työllistää useita eri alojen ammattilaisia kuluneen reilun puolen vuoden aikana. Verkkosivustoja on kehitetty, yrityksen visuaalista ilmettä on kehitetty, tulevien toimitilojen ja koko uuden konseptin suunnittelu on käynnissä, energiatehokkuusprojekti on käynnissä. Koronan tuomien rajoitusten myötä pesulamme työmäärä on pudonnut kuukaudesta riippuen 20 – 50 % vuoden takaisesta. Tämän vuoksi olen joutunut lomauttamaan osan työntekijöistä. Projektirahoitus antoi kuitenkin minulle mahdollisuuden maksaa palkkaa kahdelle työntekijällemme suunnittelusta ja kehittämisestä, jonka ansiosta olen voinut koronarajoitusten aikana pitää meidän kahden tilalla kahta muuta työntekijää pesulatyössä. Heille minulla ei muuten olisi ollut korona-aikana tarjota työtä.
Muuta rahoitusta eli kaiken suunnittelun ja kehittämisen tuomien tulosten toteuttamisen rahoituksen olen hakenut pankista. Ja onnekseni saanut. Yritykseni on aiempina vuosina kannattanut, niin että tulosta ei paljon ole syntynyt, mutta kaikki laskut, investointivelat ja palkat on aina tulleet maksetuksi. Kulunut vuosi teki kuitenkin ison kuopan kannattavuuteen ja teimme historiamme suurimman tappion noin -27 000 euroa. Tämä on tehnyt ja tekee uuden liiketoiminnan alun aika haasteelliseksi, mutta koska usko Alisan ihmemaahan ja myös pesulan tulevaisuuteen on korkealla, olen uskaltanut viedä projektia eteenpäin.
Tosiaan nyt tilanne on siinä pisteessä, että uusi tila on nousemassa tulevan kevään ja kesän aikana Raisioon Kellarimäenkadulle eli hyvin lähelle E8-tien ja Kustavintien liittymää. Ajattelen, että uusi liikepaikka on hyvä sillä siihen on helppo tulla autolla niin Helsingin, Turun, Kustavin kuin Porinkin suunnasta. Myös bussipysäkki on ihan kivenheiton päässä.

Alunperin ajatuksena oli perustaa lapsiperheille suunnattu second hand myymälä ja kohtaamispaikka, mutta koronan vuoksi ihan ensin syntyikin verkkokauppa. Nyt kun Alisan ihmemaa on jo olemassa verkkokauppana ja olen saanut keskittää energiani sen kehittämiseen ja uuden luomiseen, niin tuntuu että olenkin luomassa kokonaan ihan uudenlaista konseptia, joka yhdistää minulle tärkeitä asioita. Pyrin edelleen luomaan paikan, jossa on lapsiperheen helppo olla ja viettää aikaa. Jossa voi tehdä vastuullisia valintoja, jotka sopivat lapsiperheiden kukkarolle. Tulossa on kirpputoria, kotimaista käsityötä ja kahvila, mutta vielä muutakin.

Nyt kun alkaa tulla näkyviä hankintoja ja rakennus alkaa nousta, niin pystyn paremmin näyttämään projektin etenemistä myös Facebookissa ja Instagramissa. Nyt on päästy siihen kohtaan, että asioita alkaa varmistua, joten on mukavampi myös jakaa niitä. Lisäksi alamme päästä suunnittelussa visuaaliseen puoleen, joten syntyy jotain näkyvää. Toki näkyvää on syntynyt jo keväästä asti, kun Alisan ihmemaan verkkokauppa aloitti toimintansa. Verkkokauppa on koko ajan kehittynyt ja sille on muotoutunut omia tapoja toimia. Ja koko ajan senkin kehitys jatkuu. Edelleen se tuntuu enemmän harrastukselta kuin työltä ja taloudellisesti se sitä onkin. Olen aivan onnessani jokaisesta paketista jonka saan pakata. Vuorotellen töissä Railin ja Annukan kanssa hoidetaan verkkokauppaa ja koitetaan saada jokainen paketti nopeasti tilaajalle. Samaan aikaan hoidamme pesulaa samalla ammattitaidolla ja rakkaudella kuin ennenkin. Pesulassa meidän lisäksi tavallisesti hääräilee myös kolme muuta ihanaa työkaveria. Olen innoissani tulevasta ja haluan rakentaa meille kaikille unelmien työpaikan.

Nyt tämä sunnuntai on edennyt jo yli puolen päivän. Tässä välissä on koko meidän perhe ulkoillut. Mies teki meidän pihan nuotiopaikalle nuotion ja paistoi makkarat meille. Naapurista pienet tytöt kävi meidän tytön kanssa luistelemassa meidän omalla pienellä luistelukentällä jonka mieheni on jäädyttänyt lapsille. Mahtui tähän vähän väsyneiden vanhempien kiukuttelua toisilleen ja lasten riitojen selvittelyäkin. Mutta nyt aurinko paistaa ja meillä on päiväunien aika. <3

En tiedä onko blogeissa tapana kertoa aiheita joista haluaa kirjoittaa tulevaisuudessa, mutta halusin nämä kirjata tähän ihan itseänikin varten muistilistaksi. Haluan lähiaikoina kirjoittaa:
Tietysti lisää Alisan ihmemaan rakentumisesta.
Alisan ihmemaan pellavatuoteperheestä.
Alisan ihmemaan tekijöistä ja tuotteista.
Lapsiperheen ostokäyttäytymisestä ja -valinnoista perheen äidin näkökulmasta.
Kirppistelystä ja sen merkityksestä minulle.
Yhdestä intohimostani: Hääpukujen pesusta ja kierrätyksestä.

Kiitos kun luit ja iloa päivääsi <3